Avasin oven ja kävelin talon sisälle. Talo oli sisältään
juuri sellainen, kuin odotin siisti ja täynnä kirjoja. Otin ulkovaatteitani
pois ja Valkotakkinen mies viittoili minua autotalliin.
autotallista hän otti esiin haulikon ja panoksia ”Osaatko käyttää näitä?”
”Olen minä joskus hirvimetsällä nuoruudessani ollut” vastasin ja otin haulikon käteeni.
Mies nyökkäsi ja alkoi nostelemaan bensakanistereita esille.
Minä itse kiertelin ympäri autotallia ja huomasin hyllyllä sytkärin ja tulitikkuja kahmin kaikki käsiini ja iskin muutaman valkotakkiselle miehelle. Hän pistin ne taskuunsa ja sanoi ”Aamulla turvallisinta iskeä, koska syväläiset eivät liiku silloin”
Nyökkäsin hänelle ja aloin haukotella. Valkotakkinen mies ehdotti, että menisimme nukkumaan.
Kampesin sänkyyn, joka tuntui yllättävän mukavalta ehkä johtuen siitä, että olin nukkunut melkein vuoden verran sairaalasängyssä. Suljin silmäni ja nukuin rauhallisen yön.
Aamulla Valkotakkinen mies herätti minut.
Olin valppaana ylhäällä hän heitti minulle hieman uutta vaatetta päälle.
Pihalla aloimme kantaa kanistereita autoon ja laitoimme kummatkin haulikot ja panokset valmiiksi ja lähdimme kostoretkellemme.
Sovimme, että tekisimme normaalin rynnäkön kylpylän sisälle ja minä turvaisin häntä, kun hän valelisi bensaa ympäri paikkoja.
Suunnitelmamme oli riski iso riski, mutta kummatkin meistä tiesivät, että me olimme ainoat ihmiset, jotka voivat pysäyttää tämän. Ajoimme loppumatkan ilman keskustelua. Meillä ei ollut puhuttavaa, koska tiesimme jutustelun vain nopeuttavan matkaa, joten odotimme.
Lopulta Ikaalisten kyltti tuli eteen me katsoin valkotakkista miestä, mutta hän ei reagoinut katseeseeni.
Käännyimme viimeiset mutkat ja olimme päässeet kylpylän pihalle ja valkotakkinen mies pysäytti auton ”Nyt on aika” katsoin häntä ja hän vastasi vihdoinkin katseeseeni. Annoin hänelle haulikon ja latasimme ne valmiiksi ja nappasimme kummatkin kanisterit käteen ja sanoin ”Mennään!”.
Syöksyimme ulos ja menimme Kylpylän sisälle.
Olin pitkästä aikaa kylpylässä ja huomasin, että mikään ei ollut muuttunut ”Remontti” oli vieläkin päällä ja aloimme osoitella ihmisiä haulikolla.
Kukaan ei tuntunut reagoivan meidän haulikon osoitteluun vaan he olivat kylmän rauhallisia ja kävelivät meitä kohti.
Lähdimme portaita pitkin alakertaan kohti uimahalli osastoa ja huitoen samalla ilmeettömiä ihmisiä pois edestämme.
Kukaan ei tuntunut välittävän meistän, kun lopulta kun pääsimme uimahallin aulaan huomasimme, että ovesta tuli kaapumies, joka huomasi meidän.
Valkotakkinen mies täräytti haulikolla kohtia kaapumiestä, mutta hän ehti suojautua takaisin oven taakse. Ampuminen oli virhe.
Hetken päästä aloimme kuulemaan suurta möykkää. Ne olivat tulossa meitä kohti.
Aloimme juosta kohti pukuhuonetta ja sinne päästyämme aloin siirtelemään tavaroita oven eteen ja huusin ”Ala valella bensaa” Valkotakkinen mies avasi kanisterin ja ryhtyi viskomaan bensaa joka paikkaan. Minä jatkoin oven tukkimista. Lopulta olin valmis ja ryhdyin heittelemään bensaa ympäri pukuhuonetta, mutta kuulin takaani huutoa.
Se oli valkotakkinen mies otin haulikon takaisin käteeni ja juoksin ääntä kohti. Hän oli päässyt uimahalliin ja huomasi mitä oikeasti olin tarkoittanut. Hän oli sokissa. ”Elä välitä siitä!” yritin herätellä häntä, mutta hän ei reagoinut mihinkään, joten otin hänen kädestään kanisterin ja aloin viskomaan bensaa altaaseen. Nurkasta kuului huuto. Ne olivat päässeet toista kautta sisälle uimahalliin.
Otin haulikon ja samalla yritin huutaa valkotakkista miestä apuuni, mutta hän oli toimeton.
En pystynyt roiskimaan enää bensaa vaan koitin pitää ne mahdollisimman kaukana meistä. Yksi kaapumiehistä hyökkäsi meitä kohti. Painoin liipaisinta ja kaapumies tippui altaaseen.
Olin vahingossa täräyttänyt kummatkin piiput tyhjäksi ja aloin etsimään patruunoita.
He tiesivät, että oli heidän hetki ja he lähtivät, kuin lauma petoeläimiä minua kohti. Koitin huutaa valkotakkiselle miehelle mutta hän oli poissa pelistä.
Huidoin haulikolla heitä, mutta se oli ihan turhaa. He saivat meidät kiinni ja raahasivat minut pois.
Koitin rimpuilla karkuun, mutta he olivat vahvoja ja veivät minut tuttuun huoneeseen ekaan kerrokseen ja sulkivat oven perässään olin kokenut Deja vu:n. Paitsi tällä kertaa huoneessa oli valot päällä ja huomasin, että huoneessa seisoskeli vanha valkoiseen kaapuun pukeutunut mies ”Älä turhaa uhmaa jumalten tahtoa”. ”Mitkä jumalat!” vastasin tuimasti johonka sain hymyilyä vastaukseksi. ”Viime kerralla pakenit, mutta nyt se ei ole enää mahdollista. Olet venyttänyt jo liian pitkälle tätä tapahtumaa”
Sylkäisin verta pois suustani. Vanhus katseli minua hetken ”Olisin toivonut, että olisit hieman siistimpi ollut, mutta menkööt.” Vanhus ottaa kädestäni kiinni ja johdattaa minut kamarin ovelle ja avaa sen. Kävelen sisälle, en tiedä miksi?. Vanhus sulkee oven ja kuulen, kuinka ovi lukitaan.
Olen hiljaa pimeydessä ja kuulen vain hengitykseni. Säikähdän kuulen selkäni takaa ääniä. Hapuilen valonkatkaisijaa ja lopulta löydän sen. Näen edessäni kuva kauniin naisen, joka makaa sängyssä puoli alasti ja hymyilee minulle.
Tajuan heti mihin olin joutunut.
Yritin saada vielä ovea auki, mutta turhaan.
Tunnen selkäni takana kuinka tuo nainen nousee ylös sängystä ja kävelee minua kohti hitaasti ja viettelevästi.
Lopulta tunnen hänen kädet hartioilla ja hän hyväilee käsillään kroppaani.
Hän kääntää minut itseään päin ja suutelee minua tulisesti. En tiedä mitä teen.
Tuntuu, kuin olisin jonkun suuren taian lumoissa. Hän ottaa käsistäni kiinni ja vie minua rauhallisesti kohti sänkyä. Hän istahtaa sängylle ja minä jään seisomaan hänen eteensä. Hän avaa housujani. Haluan estellä, mutta en voi.
Lopulta tunnen, kun hän laittaa sen huuliensa väliin ja alkaa imemään sitä rauhallisesti, mutta intohimoisesti. Tuntuu, kuin minut olisi puudutettu… En pysty tekemään mitään.
Lopulta hän saa minut kiihottuneeksi ja laskee housuni ihan alas ja levittää haaransa edessäni ja hän tarrautuu minun käsiini uudestaan ja vetää minut hänen päällensä ja samalla huomaten minun kyyneleeni jotka hän nuolaisee pois ja nauraen.
hän kääntää minut selälleni ja hyppää päälleni ja alkaa hieromaan kroppaani . Haluan estellä häntä, mutta tunnen itseni voimattomaksi.
Lopulta kaikki ovat ohi sekunneissa. Nainen antaa suukon poskelleni ja kävelee pois huoneesta.
Jään makaamaan sängylle sisälläni kiehuu. Olen juuri pettänyt itseni. Nousen sängyn reunalle istumaan ja katson ympärilleni, kun tajua, että minun on pakko korjata epäonnistumiseni ja tuhota tämä rakennus.
autotallista hän otti esiin haulikon ja panoksia ”Osaatko käyttää näitä?”
”Olen minä joskus hirvimetsällä nuoruudessani ollut” vastasin ja otin haulikon käteeni.
Mies nyökkäsi ja alkoi nostelemaan bensakanistereita esille.
Minä itse kiertelin ympäri autotallia ja huomasin hyllyllä sytkärin ja tulitikkuja kahmin kaikki käsiini ja iskin muutaman valkotakkiselle miehelle. Hän pistin ne taskuunsa ja sanoi ”Aamulla turvallisinta iskeä, koska syväläiset eivät liiku silloin”
Nyökkäsin hänelle ja aloin haukotella. Valkotakkinen mies ehdotti, että menisimme nukkumaan.
Kampesin sänkyyn, joka tuntui yllättävän mukavalta ehkä johtuen siitä, että olin nukkunut melkein vuoden verran sairaalasängyssä. Suljin silmäni ja nukuin rauhallisen yön.
Aamulla Valkotakkinen mies herätti minut.
Olin valppaana ylhäällä hän heitti minulle hieman uutta vaatetta päälle.
Pihalla aloimme kantaa kanistereita autoon ja laitoimme kummatkin haulikot ja panokset valmiiksi ja lähdimme kostoretkellemme.
Sovimme, että tekisimme normaalin rynnäkön kylpylän sisälle ja minä turvaisin häntä, kun hän valelisi bensaa ympäri paikkoja.
Suunnitelmamme oli riski iso riski, mutta kummatkin meistä tiesivät, että me olimme ainoat ihmiset, jotka voivat pysäyttää tämän. Ajoimme loppumatkan ilman keskustelua. Meillä ei ollut puhuttavaa, koska tiesimme jutustelun vain nopeuttavan matkaa, joten odotimme.
Lopulta Ikaalisten kyltti tuli eteen me katsoin valkotakkista miestä, mutta hän ei reagoinut katseeseeni.
Käännyimme viimeiset mutkat ja olimme päässeet kylpylän pihalle ja valkotakkinen mies pysäytti auton ”Nyt on aika” katsoin häntä ja hän vastasi vihdoinkin katseeseeni. Annoin hänelle haulikon ja latasimme ne valmiiksi ja nappasimme kummatkin kanisterit käteen ja sanoin ”Mennään!”.
Syöksyimme ulos ja menimme Kylpylän sisälle.
Olin pitkästä aikaa kylpylässä ja huomasin, että mikään ei ollut muuttunut ”Remontti” oli vieläkin päällä ja aloimme osoitella ihmisiä haulikolla.
Kukaan ei tuntunut reagoivan meidän haulikon osoitteluun vaan he olivat kylmän rauhallisia ja kävelivät meitä kohti.
Lähdimme portaita pitkin alakertaan kohti uimahalli osastoa ja huitoen samalla ilmeettömiä ihmisiä pois edestämme.
Kukaan ei tuntunut välittävän meistän, kun lopulta kun pääsimme uimahallin aulaan huomasimme, että ovesta tuli kaapumies, joka huomasi meidän.
Valkotakkinen mies täräytti haulikolla kohtia kaapumiestä, mutta hän ehti suojautua takaisin oven taakse. Ampuminen oli virhe.
Hetken päästä aloimme kuulemaan suurta möykkää. Ne olivat tulossa meitä kohti.
Aloimme juosta kohti pukuhuonetta ja sinne päästyämme aloin siirtelemään tavaroita oven eteen ja huusin ”Ala valella bensaa” Valkotakkinen mies avasi kanisterin ja ryhtyi viskomaan bensaa joka paikkaan. Minä jatkoin oven tukkimista. Lopulta olin valmis ja ryhdyin heittelemään bensaa ympäri pukuhuonetta, mutta kuulin takaani huutoa.
Se oli valkotakkinen mies otin haulikon takaisin käteeni ja juoksin ääntä kohti. Hän oli päässyt uimahalliin ja huomasi mitä oikeasti olin tarkoittanut. Hän oli sokissa. ”Elä välitä siitä!” yritin herätellä häntä, mutta hän ei reagoinut mihinkään, joten otin hänen kädestään kanisterin ja aloin viskomaan bensaa altaaseen. Nurkasta kuului huuto. Ne olivat päässeet toista kautta sisälle uimahalliin.
Otin haulikon ja samalla yritin huutaa valkotakkista miestä apuuni, mutta hän oli toimeton.
En pystynyt roiskimaan enää bensaa vaan koitin pitää ne mahdollisimman kaukana meistä. Yksi kaapumiehistä hyökkäsi meitä kohti. Painoin liipaisinta ja kaapumies tippui altaaseen.
Olin vahingossa täräyttänyt kummatkin piiput tyhjäksi ja aloin etsimään patruunoita.
He tiesivät, että oli heidän hetki ja he lähtivät, kuin lauma petoeläimiä minua kohti. Koitin huutaa valkotakkiselle miehelle mutta hän oli poissa pelistä.
Huidoin haulikolla heitä, mutta se oli ihan turhaa. He saivat meidät kiinni ja raahasivat minut pois.
Koitin rimpuilla karkuun, mutta he olivat vahvoja ja veivät minut tuttuun huoneeseen ekaan kerrokseen ja sulkivat oven perässään olin kokenut Deja vu:n. Paitsi tällä kertaa huoneessa oli valot päällä ja huomasin, että huoneessa seisoskeli vanha valkoiseen kaapuun pukeutunut mies ”Älä turhaa uhmaa jumalten tahtoa”. ”Mitkä jumalat!” vastasin tuimasti johonka sain hymyilyä vastaukseksi. ”Viime kerralla pakenit, mutta nyt se ei ole enää mahdollista. Olet venyttänyt jo liian pitkälle tätä tapahtumaa”
Sylkäisin verta pois suustani. Vanhus katseli minua hetken ”Olisin toivonut, että olisit hieman siistimpi ollut, mutta menkööt.” Vanhus ottaa kädestäni kiinni ja johdattaa minut kamarin ovelle ja avaa sen. Kävelen sisälle, en tiedä miksi?. Vanhus sulkee oven ja kuulen, kuinka ovi lukitaan.
Olen hiljaa pimeydessä ja kuulen vain hengitykseni. Säikähdän kuulen selkäni takaa ääniä. Hapuilen valonkatkaisijaa ja lopulta löydän sen. Näen edessäni kuva kauniin naisen, joka makaa sängyssä puoli alasti ja hymyilee minulle.
Tajuan heti mihin olin joutunut.
Yritin saada vielä ovea auki, mutta turhaan.
Tunnen selkäni takana kuinka tuo nainen nousee ylös sängystä ja kävelee minua kohti hitaasti ja viettelevästi.
Lopulta tunnen hänen kädet hartioilla ja hän hyväilee käsillään kroppaani.
Hän kääntää minut itseään päin ja suutelee minua tulisesti. En tiedä mitä teen.
Tuntuu, kuin olisin jonkun suuren taian lumoissa. Hän ottaa käsistäni kiinni ja vie minua rauhallisesti kohti sänkyä. Hän istahtaa sängylle ja minä jään seisomaan hänen eteensä. Hän avaa housujani. Haluan estellä, mutta en voi.
Lopulta tunnen, kun hän laittaa sen huuliensa väliin ja alkaa imemään sitä rauhallisesti, mutta intohimoisesti. Tuntuu, kuin minut olisi puudutettu… En pysty tekemään mitään.
Lopulta hän saa minut kiihottuneeksi ja laskee housuni ihan alas ja levittää haaransa edessäni ja hän tarrautuu minun käsiini uudestaan ja vetää minut hänen päällensä ja samalla huomaten minun kyyneleeni jotka hän nuolaisee pois ja nauraen.
hän kääntää minut selälleni ja hyppää päälleni ja alkaa hieromaan kroppaani . Haluan estellä häntä, mutta tunnen itseni voimattomaksi.
Lopulta kaikki ovat ohi sekunneissa. Nainen antaa suukon poskelleni ja kävelee pois huoneesta.
Jään makaamaan sängylle sisälläni kiehuu. Olen juuri pettänyt itseni. Nousen sängyn reunalle istumaan ja katson ympärilleni, kun tajua, että minun on pakko korjata epäonnistumiseni ja tuhota tämä rakennus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti