Aamu

Silmäni rävähtivät auki, oli aamu. Makasin rähmälläni lattialla kaatuneen tuolin edessä, työpöytäni luona. Päätäni kivisti. Kello seinällä oli pysähtynyt kolmeen. Olinko työskennellyt läpi yön ja nukahtanut? Nousin päätäni pidellen seisomaan, olin ilmeisesti lyönyt pääni kovasti, sillä olo oli heikko. Vahvistin sitä viskillä ja nostin tuolin, jotta voisin istahtaa siihen miettimään asioita. Mitä asioita? Olisi helpompi miettiä, jos päässäni ei raikaisi tauotta "IA! IA!", mitä tuo sananparsi sitten tarkoittikin. En saanut mieleeni mitään järkevää, missään ei ollut järkeä, lysähdin lattialle ja aloin juoda suoraan pullosta, heitin lasini seinään ja purskahdin hervottomaan nauruun. Huusin keuhkoni tyhjäksi: "Lonkeroita! Sisälläni on lonkeroita! Kaikkialla on lonkeroita!"