Käteni vapisivat pelosta ja lopulta sain suljettua silmäni ja aloin rukoilla, mutta turhaan.
Olin ihan yksin, tuon hirveän olin edessä.
Mitä olin tehnyt ansaitakseni tämän? Kyselin itseltäni saamatta siihen kunnollista vastausta.
Hetken päästä huomasin, että Cthulhun tasaisen vaimea hengitys muuttui
sanoiksi. Yksikään sana ei ollut minulle tuttu, ehkä se oli jotain
muinaista kieltä, mutta ne porautuivat mieleeni ja alkoivat tuhota minun
omia ajatuksiani.
Se oli ahdistavaa ja halusin avata silmäni, mutta en pystynyt. Se oli melkein jo saanut minusta vallan.
Tunsin vain, kuinka limainen ja kalalta haiseva lonkero kiemurteli
ympärilleni ja tuo Cthulhun matalat sanat alkoivat kovenemaan päässäni.
Halusin huutaa, mutta en voinut. Yritin taistella, mutta yksikään
kehoni osa ei enää totellut minua ja äänet päässäni vain kovenivat
kovenemistaan.
Lopulta en enää kestänyt vaan vaivuin syvään uneen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti