Aloin miettimään, etten voinut olla turvassa tässä hotellissa, noita lonkeroitahan voisi tulla mistä ja milloin vain. Siltä tilanne alkoi näyttämään, entäs sitten se lonkero, joka oli minut kiskaissut viemäriin? Oliko se samanlainen ja mitä ihmettä noille ihmisille oli tapahtunut? Päätin vielä käydä minibaarilla, saadakseni hermoni rauhoittumaan. Ikaalisissa oli jotain hyvin pahaa tekeillä.
Hetkeä myöhemmin istuin minibaarin vierellä, tyhjäten viskipulloa.
Vessasta kuului outo räsähdys.
En uskaltanut heti mennä katsomaan, join lasini tyhjäksi ja vedin veitseni esille. Oli täysin hiljaista. Sydämeni jätti lyönnin väliin. Vessan ovi räsähti palasiksi ja valtava lonkero iskeytyi voimalla huoneeseen. Se ampaisi minua kohti, mutta olin valmiina ja viilsin sitä hyvin syvään. Vihreää limaa valui lattialle haavasta, kun lonkero vetäytyi takaisin sisään vessanpöntön jäänteistä. Päätin siepata viskin mukaani ja ampaisin veitsi kädessä käytävälle. Minua tervehti äänekäs sekasorto, ihmisten paetessa huoneistaan iskeytyiviä lonkeroita, osa jäi kiinni ja heidät kiskottiin takaisin huoneeseen. En edes halunnut arvailla näiden ihmisten kohtaloita. Silvoin juostessani pari lonkeroa. Olin päättänyt päästä ulos hengissä. Aula oli tyhjä, lukuunottamatta paikoilleen jähmettyneitä ihmisiä, samanlaisia, kuin altaalla. Pujottelin sekasotkun lävitse ulos. Koko kylpylä oli lonkeroiden peitossa, ne iskeytyivät paikasta, kuin toisestakin ulos, käärien sievästi kylpylän paketiksi. Peräännyin rakennuksesta syvän kauhun vallitessa. Jostain kuului messuamista: "Ia, IA! Fthgang!" tai jotain sen suuntaista, en ollut varma, sillä olin jo ottanut jalat alleni.
Nousin istumaan, olin kylmän hien peitossa. Olinko nukahtanut? Tunnistin huoneen oitis hotellihuoneekseni kylpylässä. Tunnustelin veistäni ja menin minijääkaapille, siemaisin viskiä ja tulin tulokseen, että minun pitäisi vaihtaa majapaikkaa. Kaivoin siis esiin hotellihuoneen puhelinluettelon ja aloin selailemaan sitä jonkin hostellin toivossa. Löysinkin erään halvan hostellin, joka oli suhteellisen lähellä. Hermoni eivät enää kestäisi yhtään yötä Ikaalisten kylpylässä. Soitin siis hostelliin ja varasin huoneen.
Ei mennyt kauaa, kun olin hostellilla. Se oli rähjäisen näköinen pieni rakennus. Tiskin takana oli vanha kurttuinen mies, jossa oli jotian hämärää, ensinnäkään hän ei tuntunut räpäyttävän silmiään kertaakaan. Siltä ainakin tuntui. Mies oli vähäsanainen ja antoi minulle avaimen, edes hymyilemättä. Menin siis yläkertaan natisevat portaat. Rakennus tuntui melkein joltain roskasakin luolalta. Ei kuitenkaan auttanut valittaa, olihan tämä kuitenkin parempi, kuin kylpylä, jossa tapahtui yliluonnollisia asioita. Tässä hostellissa varmaan tapahtumat olivat sentään luonnollisia. Astuin huoneeseeni. Se oli pieni ja rähjäinen läävä, mutta oven sai hakaan. Huokaisin ja lysähdin ikivanhaan nojatuoliin. Oli hiljaista, jos ei laskettu vessasta kuuluvaa veden tippumista.
Otin viskipaukun ja nukahdin nojatuoliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti