Lopulta huusin ääneni
käheäksi ja sain koottua itseni takaisin hulluuden syövereistä, koska
tiesin, että sen aika ei ollut vielä, mutta ajatus tapahtumista
tuntuivat päässäni niin todelta, että vähän väliä ajauduin ajattelemaan
sitä... En halunnut.
Kävelin ikkunalle ja katselin pihalle, ja
tunsin ensimmäisen kerran jotain positiivista nimittäni aamun auringon
lämpimät säteilyt. Se antoi minulle voimaa ja siivosin lasin sirut
lattialta ja heitin ne roskikseen. Otin paperin eteeni ja kirjoitin
päässäni hetki sitten tauotta pauhanneen sanonnan "IA, IA" En saanut
yhtään päästäni selitystä mistä tämä oli tullut ja ajatus unestani sai
minut hikoilemaan uudestaan, mutta koitin olla tarttumasta pulloon.
Aloin kokemaan sisälläni suurta halua tietää tästä jotain, joten otin
paperin taskuuni ja päätin lähteä kohti kirjastoa ottamaan selvää mitä
nämä helvetilliset sanat olivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti