Pelko

En uskaltanut nousta, en hengittää. Viemärin hämärässä kuulin vain tasaisen vaimean hengityksen, kun tuo lonkeroinen hirmu, hurjempi kuin itse ilmestyskirjan peto, se seisoi vain muutaman metrin päässä edessäni. Lonkerot luikertelivat, melkein kuin itsenäiset olennot ympäriinsä, tutkiskellen paskaista vettä ja kuvottavan hajuisia kasoja. Jossain kuului, miten vettä putosi pisara kerrallaan kuralätäkköön. En uskaltanut sulkea silmiäni, mutta pelkäsin pitää niitä auki. Olin kauhusta jäykkänä, vaikka mielessäni velloikin pakokauhu, en voinut liikkua. Toivoin vain, ettei olento huomaisi minua.