Autonrämäni ei lähtenyt käyntiin, se taas vihoitteli, tai jotain. Siispä minä otin polkupyöräni ja lähdin matkaan. Kirjastoon ei onneksi ollut hirveän pitkä matka, sitäpaitsi raitis ilma teki yön sumentamille aivonystyröilleni hyvää. Jos uneni ei olisi ollut niin todentuntuinen, en olisi vaivautunut kirjastoon, vaan ravintolaan, syömään tuhdin aterian.
Kaupungin kirjasto oli vanha ja massiivinen kolossi. Sen kätköistä oli kuitenkin suhteellisen helppoa löytää etsimiään opuksia ja niinhän minä etsin. En vain tiennyt mistä alkaa, joten päätin tutkia muinaisia uskontoja ja taikauskoja käsitteleviä opuksia. Lainasin muutaman iltapäivällä, tutkiakseni niitä lisää kahvilassa, sillä kahvia alkoi tehdä mieli. Kävelin kahvilaan painavan laukkuni kanssa. Ei ollut mitään järkeä polkea kävelymatkaa, etenkin jos olisin mahdollisesti palaamassa vielä lukemaan lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti