torstai 26. huhtikuuta 2012

Ikaalinen ei ole enään Ikaalinen

Katselin karttaa hetken edessäni, kun kuulin pihalta loisketta. Menin parvekkeelle ja näin miehen makailevan ulkoaltaalla. Mieleni teki uimaan. Menin alakertaa ostamaan uimahousuja itselleni ja menin maksamaan pääsyn kylpylään uimaan, mutta myyjä sanoi, että Kylpylä oli suljettu Remontin vuoksi.
En väittänyt vastaan, koska kylpylän lasiseinät olivat vedetty pressuihin.
Ehkä se selitti tämän paikan hiljaisuuden. Otin korvikkeeksi kahvin ja jäin hengailemaan paikalle ja katselemaan ihmisiä, koska he olivat herättäneet minussa hieman epäilystä.
Ihmiset kuiskivat hiljaa toisilleen ja olivat kalpeita. Ketään ei näkynyt keilaradalla. Ihmiset vain kävelivät ja puhuivat. Aloin tuntemaan, että täällä ei ole ihan kaikki kunnossa.
Päätin mennä takaisin hotelli huoneeseen hakemaan karttaa, jotta voisin lähteä kiertämään keskustaa.
Hotelli huoneessani oli jäänyt ikkuna auki.
En ollut muistanut sulkea sitä, mutta samassa mieleeni tuli jotain. Kävelin ikkunalle ja kurkkasin uudestaan ulkoaltaaseen ja samainen mies istuskeli paikallaan.
Oliko myyjä koittanut huijata minua? Minua alkoi hieman epäilyttää, mutta ajattelin, että kävisin ensin keskustassa katselemassa paikkoja.
Lähdin hotelli huoneestani ulos, mutta kävellessäni minua jäi vaivaamaan tuo mies. Kävelin kylpylän ikkunan ohitse ja tunsin suurta kiinnostusta kurkistaa pressun alle.
Aloin varovaisesti avata pressua, kun huomasin hotellintyöntekijän saapuvan minua kohti.
Pistin pressun nopeasti takaisin ja kävelin normaalisti työntekijä ohitse ulko-ovelle.
Ulkona oli kaunis sää ja katsoin kartasta hieman suuntaa ja lähdin kävelemään, huomasin, että jalkaani ei tuntunut enää yhtään kipua, mutta päätin silti ottaa rauhallisesti, koska en halunnut saada uusia kipuja. Mietin matkalla viimeaikaisia tapahtumia ja tuntui jotenkin mahdottomalta, että olin joutunut Ikaalisiin ja ilman syyttä. En todellakaan tajunnut oliko se ollut unta vai täyttä totta. Aloin muistelemaan tilanteita ja en ollut yhtään varma siitä lonkerosta, mutta en ollut muistanut tarkistaa tuota tuuletusaukkoa, että oliko se ehjä? Mietin myös, että pitäisikö minun päästä takaisin kotiini tarkistamaan, että oliko oveni pirstaleina, koska lehdessä ei ollut ollenkaan ilmoitusta tuollaisesta asiasta. Uskoisin, että se jos mikä päätyisi lehteen. Lopulta huomasin, että olin saapunut keskustaan, mutta se oli kuollut paikka. En nähnyt ristin sielua koko kaupungissa. Oliko Ikaalinen todella näin kuollut?
Katselin ympärilleni ja näin Erämies kaupan ja sain loistoidean. Kävelin kaupan sisälle ja valitsin suurimman veitsen, jonka kaupasta löysin ja menin kassalle maksamaan sen. Kassan myyjä katsoi minua ja naputti hinnan koneeseen. Maksoin hänelle ja hän laittoi puukon pussiin. Kiitin ja käänsin selkäni, kun myyjä tokaisi hiljaa "Tuo on kyllä täällä tarpeen" Käännyin takaisin ja kysyin "Mitä sanoit?" Myyjä "Sanoin, että hyvä työpuukko" Nyökkäsin hänelle hieman kummeksuen ja poistuin. Pihalla harmikseni huomasin, että alkoi satamaan. Lähdin kävelemään kohti kylpylää.
Lopulta selviydyin matkasta ihan ilman suurta kastumista ja otin nopeasti Ravintolasta itselleni pienen leivän.
Huoneeseeni päästyä otin pussista puukon ja katselin sitä hetken. Leikkasin sillä hieman ihokarvoja katsoakseni, että oliko puukosta miksikään. Kyllähän siitä oli.
Menin puukon kanssa ikkunalla ja katsoin uudestaan ulkoaltaalle, jossa huomasin, että mies oli edelleen altaassa. Mitä tämä oikeen on?
Pistin nopeasti puukon tuppeen ja heitin sen selkääni taakse ja lähdin selvittämään mistä tästä kaikesta oli kyse.
Hiippailin salaa käytävillä kohti kylpylän ikkunaan, joka oli pressujen peittämä. Katselin ympärilleni ketään ei näkynyt. Otin selkäni takaa puukon ja aloin sahata naruja pressun sivusta, että pääsin kurkkaamaan. Lopulta sain Narun poikki ja pääsin kurkistamaan. Yllätykseksi huomasin, että koko kylpylä oli täynnä ihmisiä, mutta he eivät liikkuneet. Samalla kuulin ääntä takaani livahdin nopeasti pressun alle piiloon. Vierestäni käveli hieman kalpea nainen juhlapuvussaan. Hänen kadottua nurkan taakse. Tulin Pressun alta esiin ja aloin etsimään käytävältä ovea kylpylän puolelle. Koitin saada ovia auki, mutta ne olivat lukossa. Monen yrityksen jälkeen menin alakertaa ja tilasin uudestaan kahvin ja kysyin myyjältä "Koskas tuo remontti saadaan kuntoon?"
Myyjä alkoi selittämänä jotain epämääräistä ja sain häneltä hieman ympäripyöreän vastauksen, mutta minulle se oli varmistus, että täällä on jotain kummallista. Istuin tuolille, josta näin kylpylän ovelle, sekä kassalle. Aloin juomaa rauhallisesti kahvia samalla odottaen, että myyjä poistuisi paikalta ja pääsisin livahtamaan kylpylän ovesta sisälle. Lopulta odotukseni palkittiin, kun myyjä poistui takahuoneeseen. Livahdin kylpylän ovesta sisään. Löysin heti tien miesten pukuhuoneeseen, jossa oli kenkiä ja jotain vaatteita tuoleilla, mutta ketään ei näkynyt missään.
Kävelin varovasti suihkunpuolelle, mutta sielläkään ei ollut mitään ja lopulta pääsin kylpylänpuolelle. Kurkkasin varovaisesti sisälle ja huomasin, että kylpylä oli täynnä ihmisiä, jotka olivat ihan liikkumattomina. Kävelin varovaisesti altaan reunalla ja näin sen päässä miehen. Kävelin hänen luo. Kauhukseni huomasin, että mies ei ollut ihan kunnossa. Hänen silmänsä olivat ihan valkoiset. Hän kyllä hengitti, mutta ei reagoinut mitenkään mihinkään. Koitin koskea häntä, mutta vedin nopeasti käden pois, kun satuin katsomaan veteen.
Miehen alapäässä oli kiinni helvetin isossa lonkerossa. Lonkero muistutti juuri sitä, joka haki minut kotoani viemäriin.
En ollut uskoa silmiäni. Nipistin itseäni ja huomasin, että tämä ei ole unta. Aloin katsomaan allasta tarkemmin ja huomasin, että kaikista altaan ihmisistä tuli lonkeroita, jotka veivät samaan paikkaa. Seurasin lonkeroita, kun huomasin, että nuo lonkerot yhtyivät ja nousivat vedestä kohti sauna osastoa. Tässä kohtaa minun hermoni pettivät. Aloin melkein huutamaan kauhusta.
Käteni tärisivät. Mihinkä paikkaan olen joutunut. Peräännyin suihkun puolelle. Minun oli pakko päästävä takaisiin hotelli huoneeseen. Hoipertelin takaisin kylpylän ovelle ja tarkistin, että oliko myyjä paikalla. Onneksi ei ollut. Kävelin takaisin yläkertaa ja omaan hotelli huoneeseeni ja kaaduin sänkyyni ja tuijotin kattoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti