Myrsky

Katselin lumoutuneena ikkunasta, miten vellovat ihmismassat tallustelivat kaapuihin verhoutuneina soihtuineen kohti kylpylää. Yritin samalla parhaani mukaan koota järkeni rippeet. Tekeillä oli jotain, eikä siitä ollut epäilystäkään. Ennen kuin lähdin tutkimaan yhtään mitään, olisi minun puettava ja käytävä vessassa. Päätin siis uskaltautua vessaan, jonka homeisuudesta ei ollut epäilystäkään. Enemmän kuitenkin yllätyin nähdessäni pienen kalan polskuttelevan vessanpöntön ruosteisessa vedessä. Kenties säälin saattelemana päätin siis urinoida kylpyammeeseen, jonne tippui jatkuvasti ruskeaa vettä. En ollut varma, paraniko ammenen haju ureani myötä vai ei, mutta ainakaan minua ei enää kusettanut.

puin päälleni ja heitin veitsen povariini. Otin vielä viskihuikan ja lähdin käytävälle. Epämieluisa tunne selkäpiissäni sanoi, etten halua kenenkään näkevän minua, niinpä lähdin kohti hätäuloskäyntiä, toivoen sen olevan yhtä laho, kuin muukin talo.

Ovi oli vakaasti lukossa, paksu panssariovi näytti toivottomalta avata väkisin. Päätin kuitenkin olla optimisti ja yrittää saranoiden kunnon nimissä ulos. Aikani riuhdottuani päätin luovuttaa ja suutuspäissäni potkaisin hievahtamatonta ovea. Se irtosi karmeistaan ja kaatui äänekkäästi paukahtaen maahan. Säntäsin ulos varjoihin niin nopeasti, kuin pystyin, jättäen homeisen ja ummehtuneen hajuisen käytävän taakseni. Raikas sade oli sen jälkeen tervetullut, jopa näin liioitellun raikas sade.

Piilouduin muutaman puisen laatikon taakse seuraamaan tilannetta. Kaksi miestä astelikin ovelle käytävästä. Heidän silmänsä olivat suuret ja ihonsa aavistuksen vihertävä. He keskustelivat jotain kurluttavalla ja pulputtavalla kielellä, johon kuului myös paljon murahduksia ja säksätyksiä. He selkeästi väittelivät keskenään jotain ja toinen heistä sytytti lopulta taskulampun. Kyyristyin vaistomaisesti mahdollisimman matalaksi laatikkojen keskelle, vähän ennen kuin valokeila pyyhkäisi ylitseni. Kuului jälleen jyrähdys ja salama sokaisi hetkeksi kaikki, jotka pitivät silmiään auki. Mieleni olisi tehnyt pinkaista pakoon, mutta pysyin hievahtamatta märässä maassa, kuunnellen, miten miehet tappelivat oven kanssa, saadakseen sen pystyyn. Toinen heistä jäi pitämään ovea pystyssä, toisen lähtiessä jonnekin.

Aika tuntui loppumattomalta. Sade ropisi, ukkonen jyrisi. Kuulin tuulen yltyvän. Lopulta toinen mies palasi ja asetti puiston penkin ovea vasten. He väittelivät vielä hetken, ennen kuin lähtivät. Uskalsin tässä vaiheessa kurkistaa mitä tapahtui. Penkki ja panssariovi näyttivät siltä, että joko ovi kaatuu pian toiseen suuntaan, tai penkki litistyy painon alle. Nostin takkini kauluksen ylös ja lähdin yltyvään myrskyyn.