Onko totuutta olemassa?

Uni tuntui olevan vain toistoa minun viimeaikaisesta helvetistäni, kunnes heräsin hikisenä ja ihmettelin ensin missä olin, mutta lopulta viime yöinen muisto tuli mieleen ja ensimmäisen kerran tunsin jonkinlaista turvallisuuden tunnetta.
Kuulin huoneen oven takaa teekeittimen pilli vihellystä ja päätin seurata ääntä.
Oven avattua näin edessäni keittiön ja miehen polttelemassa piippuaan. ”Heräsitte” mies tokaisin nyökkäsin hänelle ja istuin miehen viereen.
Nainen tuli toista huoneesta ja toivotti minulle huomenta. Vastasin takaisin ja hän kaatoi minulle teetä.
Otin kunnon kulauksen mukista ja lämmin tee tuntui hyväilevän kurkkuani.
Mies katseli toimiani ja odotteli, että avaisin suuni.  Lopulta palkitsin hänen odottamisensa ja kysyin ”Mitä täällä oikeen tapahtuu?” Mies oli ilmeisesti odottanut koko yön tätä kysymystä, koska hän oli siihen sana valmiina. ”Vaikka Ikaalinen onkin kolmos tien varressa ei se tarkoita sitä, että me olisimme mukana maailman kehityksessä vaikka asiat näyttävätkin pintapuolisesti siltä. Olemme vanhaa kalastus kansaa ja meidän tulo lähteemme oli joskus kalastus… ja tiedäthän, että se mikä on tärkeintä selviytymisen kannalta sitä uskotaan…  Eli meille se oli elämä… Ymmärrätkö ”
Nyökkäsin asialle vaikka tuntui, että mies jaaritteli vain. ”Mutta anteeksi tämä minun alku kankeuteni, mutta koittakaa ymmärtää, että tämä ei ole minullekaan helppoa.”
Nyökkäsin hänelle uudestaan ja odotin, että mies pääsisi asiaan.
”No eli jos kalastus on elämä niin joskus elämä menee päin persettä ja silloin on joskus turvauduttava johonkin, kun usko ei riitä.”
Huikkasin nopeasti teetäni.
”Katsos silloin, kun usko ei riitä. Turvaudutaan muihin asioihin vaikka ne eivät olisi oikeita”
Hermostuin hieman miehen jaaritteluun ja odotin, että hän pääsisi asiaan. ”Eli, kaikki alkoivat sillin, kun minä olin vielä nuorimies meillä täällä kävi niin, että sattui pitkä huono kalastusvuosi ja kärsimme nälästä… kun eräänä päivänä rannalle tuli muuan parrakas mies ja ehdotti, että meillä olisi pelastus. Nimittäin hän tiesi henkilöitä, jotka voisivat tuoda kalat meidän järveemme. Epätoivoisina suostuimme asiaan, mutta emme tajunneet, että hänellä oli jotain salattavaa asiasta.”
Nojauduin eteenpäin ja otin uuden kulauksen teetä. Mies jatkoi ”Kolme päivää miehen jälkeen meille tuli loistava kalakausi. Meille tuli kalaa niin paljon, että melkein jouduimme heittämään sitä menemään. Koko kylä vaurastui. Kukaan ei vielä tajunnut, että joudumme maksamaa asiasta kovan velan… nimittäin syväläisiä ” ”Keitä?” keskeytin miehen. Mies tiesi, että keskeytin hänet juuri siinä kohtaa ja otti piipun suustaan ja alkoi aukoa piippuaan ja samalla nainen tuli keittiöön ”Hän on pihalla” Mies nyökkäsi ja pahoitteli minulle tarinan keskeytymistä, mutta hänellä oli pieni tapaaminen. Hän poistui keittiöstä ja jätti minut pohtimaan hänen sanojaan.