Jostain kuului veden tippumista. Oli kylmä, hivenen vetoista. Ruumiiseeni sattui, lihakseni olivat kipeinä, haavoihini sattui, osa oli varmasti tulehtunutkin. Makasin hetekan rungolla hämärässä sellissä. Se oli hivenen ruostunut paikoin, eikä varmasti tehnyt hyvää haavoilleni. Nousin vaivalloisesti seisomaan ja hilauduin ähisten kaltereille. Ne olivat vanhat, mutta hyvin hoidetut, eivätkä hievahtaneetkaan. Toivottomana yritin huutaa, mutta se sattui ja lysähdin mytyksi maahan. Ryömin kylmää kivilattiaa pitkin takaisin hetekalle ja kääriydyin takkiini.
Heräsin yskintääni, kurkkuni oli täynnä limaa, kuin olisin toiminut koko viimeyön oksennusämpärinä, ilman tyhjäyksiä. Sylkäisin nyrkin kokoisen klöntin lattialle ja haukoin henkeäni, kunnes kaltereiden toiselta puolelta kuului ääni. Se oli miesääni, selkeästi mies, mutta niin outo ja kurnuttava, että se kuulosti puhuvalta sammakolta. Tuo ääni sanoi: "Te olette näemmä herännyt." Käännyin katsomaan puhujan suuntaan. Mies oli verhoutunut yksinkertaiseen mustaan seremoniakaapuun, sellaiseen, mikä toi jotenkin mieleen okkultistit, tai munkit. Hänellä oli huppu päässä ja kädet visusti piilossa. Näin vain hänen heiluvan harvan partansa hämärässä. "Missä minä olen?" kivahdin. Mies oli hiljaa ja tuijotti vain, sitten varjoista astui esiin kaksi vartijaa univormuissaan. He avasivat sellin oven ja heittivät loukkaantuneen Justuksen sisään selliin. "Saimme ystäväsi kiinni, kun hän hiippaili markillamme, yrittäen oletettavasti vapauttaa sinut", kaapumies sanoi. Kuulin lukon naksahtavan takaisin kiinni. Justus ryntäsi ovelle ja tarttui vartijaan, huutaen tälle kurkku suorana, käskien päästämään meidät menemään. Hän vaikutti seonneelta, tai olevan sekoamassa. Vartija tönäisi hänet kauemmas ja miehet poistuivat.
Askeleet kaikuivat kauan, kunnes tuli täysin hiljaista, jos ei lasketa tippuvaa vettä. Justus istahti viereeni hetekalle. "Olemme Ikaalisten poliisilaitoksen kellarissa, muutamassa viikossa meistä on pyyhitty kaikki teidot, kaikki historia pois ja ruumiimme... ruumiimme on kalojen ruokaa, syväläisten, jos sallit sanoa", hän sanoi huolettomaan sävyyn. Olin hetken hiljaa, kysyin sitten: "Mikä saa sinut kuulostamaan noin huolettomalta?" Justus tarttui käteeni, antoi minulle käteen avaimen ja kehotti piilottamaan sen sukkaan, tai kengän pohjallisen alle, jos mahdollista, sillä tarvitsisin sitä ennemmin, tai myöhemmin, mutten tänään.
Seuraavana yönä olisi juhlaseremonia ja kaikki syväläiset olisivat kerääntyneet Ikaalisten kylpylään juhlistamaan muinaista jumalaansa Dagonia. Justus kertoi myös, että petturina hänet teloitettaisiin, tai tarkemmin sanottuna yhrattaisiin ehkä jo tänä iltana. Minun pitäisi vain kerätä voimia oikeaan hetkeen ja paeta syvemmälle katacombeihin, maanalaisiin luolastoihin, mikä olisi epätoivoinen labyrintti, mutta ainoa tie ulos. Minun pitäisi hyvällä onnella päätyä vedenpuhdistamolle, löydettyäni ensin viemäreille. Tein kaikkeni yrittääkseni muistaa tuon kaiken.
Hetken hiljaisuuden päätteeksi suljin silmäni ja nukahdin, epäilen Justuksen tehneen samoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti