Valoa pimeään

Heräsin tulen räiskeeseen ja ulkoa kuuluvaan ujellukseen. Vettä satoi varmaan kaatamalla. En tiedä miten kauan olin ollut tajuttomana, enkä välittänytkään, oli niin miellyttävä ja lämmin olla. Kiedoin peiton tiukemmin ympärilleni. Olisin vajonnut uudelleen tiedottomuuteen, mutta käsi tarttui minuun ja ravisteli hellästi hereille. Raotin silmiäni ja näin miehen, joka myi veitseni minulle.

 "Oletteko hereillä?" hän aloitti varovasti. Avasin silmäni kunnolla ja nousin istumaan. Kaikki kylmyys oli poissa. Tässä vaiheessa aloin katselemaan hämmentyneenä ympärilleni. Olin pienessä mökissä jossain. Nyökkäsin miehelle vastaukseksi ja hän kertoi, että oli onni että hän oli jo jonkin aikaa varjostanut minua. Itseasiassa veitsen ostamisesta asti. Huoneeseen asteli ruoan tuoksun saattelemana vanha nainen, joka tarjosi minulle kupillisen lämmintä teetä. Siemaisin sitä ja kiitin naista. Mies jatkoi sitten tarinointiaan: "Näin heti, että olitte ulkopuolinen ja vieras tässä Jumalan hylkäämässä paikassa. En tiedä mitä te täältä haette, mutta näen ja näin heti, että teitä jahdataan." Nainen poistui takaisin keittiöön ja mies hymähti.

Huomasin tässä vaiheessa olevani alasti. Mies tuntui tajuavan, mitä ajattelin ja heitti minulle housut. Tuuli tuntui entisestään vain nousevan ulkona. Jostain kaukaa kuului ukonilman räiskettä. Mies veti henkeä ja jatkoi: "Kauan sitten minä ja tätini pelastimme erään miehen noilta kala-ihmisiltä, muistelisin hänen nimensä olleen Kivinen, tai jotain sinnepäin. Silloin onnistuimme saamaan hänet Ikaalisten ulkopuolelle noiden kultistien huomaamatta. Nyt tilanne on kuitenkin huonompi, emmekä pääse täältä mökistä minnekään tässä säässä." Kuului jyrähdys ja mies jatkoi: "Myrsky tulee lähemmäs ja lähemmäs, yritä levätä, tarvitset voimiasi vielä." Miehen täti saapui takaisin huoneeseen, tuoden kulhollisen tuoretta keittoa. Nainen kehotti minua syömään, eikä muriseva mahani antanut sijaa epäröintiin. Mies otti myöskin keittoa ja söimme hänen kanssaan kaksistaan, tädin mennessä puuhastelemaan takaisin keittiöön. Hän jatkoi vielä kertomistaan: "Myrskyn laannuttua eräs ystäväni saapuu pakettiautolla, saamme sinut pois Ikaalisista. Valitettavasti en voi seurata sinua. Niin äkillinen poistumiseni Ikaalisista huomattaisiin ja he epäilevät jo minun sekaantuneen tähän."

Minulla oli mielessäni paljon kysymyksiä, mutten osannut pukea hämmennystäni sanoiksi. Tyydyin siis vain haukottelemaan leveästi, ennen kuin söin pari suurta juustosämpylää, jotka myös oli luoksemme pienelle pöydälle jätetty. Olin tosiaan ihan lopussa, mikä hullu olinkaan ollut koetellessani voimiani Myrskyn kanssa. Mielessäni oli kuitenkin yksi tokkurainen pyyntö, ennen mitään muuta: "Voisinko saada shotin?" Mies nyökkäsi ja asetti shottilasin pöydälle, kaataen sen täyteen kallista viskiä ja sanoi: "Jos olette liian väsynyt keskusteluun, nukkukaa toki. Olette turvassa täällä. Puhukaamme aamulla enemmän vakavista asioista." Hän kaatoi itselleenkin shotin ja skålasimme, joimme ja hän kaatoi uudet.

Kysyin häneltä vielä, missä olemme. Hän sanoi, että olemme eräässä pienessä Ikaalisten sivukylässä, lähellä Mustajärveä, tai sillä nimellä tuo vesistö paikallisten keskuudessa tunnettiin. Pienen kepeän keskustelun jälkeen painuimme kumpikin yöpuulle, hän viereiseen huoneeseen ja minä omiin synkeisiin houreuniini, jotka eivät mielelleni lohtua luo. Heräilin uudestaan ja uudestaan, ennen kuin vajosin syvälle rauhattomaan uneen.