Palaset löytävät paikkansa.

Tunsin kasvoillani raikkaan sade pisarat ja avasin silmäni. Näin yläpuolellani tumman taivaan.
Tajusin, että enää tainnut olla sellissäni.
Katsoin sivulleni ja huomasin vieressäni olevan kymmeniä kaapuihin pukeutuneita ihmisiä.
Nostin kättäni, mutta se ei noussut. Huomasin, että minut oli sidottu johonkin puulautaan kiinni.
Katsoin eteeni ja huomasin Justuksen samanlaisessa tilassa.
 Katsoin tarkemmin ympäristöä ja huomaan, että olen pihalla jossakin järven lähettyvillä ja järveä ympyröi pieniä kumpareita ja niitten takaa näkyi Ikaalisten kylpylä.

Justus oli hiljaa. Tajusin, että hän oli hyväksynyt kohtalonsa. Meidän pako yritys oli mennyt pilalle jo ennen kuin se oli edes ehtinyt alkaa.
Samassa vieressäni olevat kaapuihmiset alkavat hymisevään kovaan ääneen.  
Huomaan, että kumpareitten takaa alkaa ilmestyä väkijoukkoa soihtujen kanssa ja he jäävät kumpareen päälle odottamaan. Kaapumiesten hyminä alkaa muuttua sanoiksi, joista en saa mitään selvää, mutta ne tuovat mieleeni unen, josta kaikki alkoivat. Katson Justusta, joka tuijottelee taivasta kohden. Huomaan hänen huultensa liikkuvan, koitan yhtyä hänen rukoukseen, mutta kaapumiesten huuto sekoittaa ajatuksiani.
Lopulta Väkijoukko aloittavat saman huudon. Kuinka ihmisistä voi tulla näin kova meteli.
Alan vastapainoksi kiljumaan ja huutamaan…. ehkä toivoen, että saisin omat ajatukseni takaisin, mutta en kuule edes omaa huutoani. Hiljaisuus.

Kuulen taas huutoni, mutta lopetan sen saman tien ja vedän henkeeni. Katson kaapumiehiä.
He tuijottavat järvelle. Käännän pääni hitaasti kohti järveä ja huomaan, että järven keskellä on suuri lonkero.
Pidätän hengitystäni ja huomaa, että koko maailma on hiljentynyt.
Lopulta äänen rikkoo aaltojen pieni loiskutus lonkeroa vasten.
Lonkero lähtee liikkeelle ja tulee kohti rantaa ja pääsee lopulta Justuksen kohdalle ja kiertäytyy hänen laudan ympärille.
Näen, kuinka Justus rukoilee.
Lonkero alkaa vetämään lautaa kohti järveä. En saa suustani sanaakaan.
Justuksen lauta vetäytyy veteen ja jää kellumaan sen pinnalle.
Pikku hiljaa tuo lautta menee keskemmälle järveä. Lonkero katoaa hetkeksi veteen.
Nyt vasta ensimmäisen kerran otan uudestaan happea keuhkoihini. Samassa Lonkero nousee takaisin vedenpintaa ja näyttää siltä, että se meinaa iskeä Justuksen Veden alle.
Karjaisen kovaan ääneen ja rikon tuon tuskallisen hiljaisuuden.
Lonkero pysähtyy. Kaapumiehet eivät hievahdakaan.
Ennekuin huomaankaan niin lonkero on tullut takaisin rantaa ja jättänyt Justuksen kellumaan keskelle järveä.
Lonkero hiipii jalkojeni kohdalle ja kiertelee yläpuolellani. Lopulta se ottaa kosketuksen ja kiertäytyy minun ympärilleni. Suljen silmäni.
Tämä on juuri, kun siitä unestani. Samassa lonkero lopettaa liikkumisensa ja koskettaa kärjellään huultani. Olen hiljaa.

Hetken päästä lonkero painaa itsensä vahvasti huuliani vasten. Yritän pitää huuliani yhdessä, mutta lopulta lonkero pääsee kiemurtelemaan suuhuni. Silmistäni valuu kyynel. En saa henkeä… Tuo Lonkero on tukkinut hengitysaukkoni.
Silmissäni sumenee. Näen edessäni saaren, jonka keskellä on vanha temppeli. Leijailen temppelin sisälle. Sisällä temppelissä palavat soihdut ja sen seinät ovat kultaiset ja edessäni näen jotain… Nimittäin ison patsaan, jonka olen nähnyt ennekin se on CTHULHUN patsas.
Leijailen sitä kohti. Mielessäni pimenee.
Nyt näen taas, mutta jotain on muuttunut. Näen itseni Patsaan silmien kautta tuijottamassa patsasta.
Herään takaisin todellisuuteen.
Lonkero syöksähtää suustani ulos.
Yskin ja huomaan, kuinka lonkero palaa takaisin järveen.
 Jatkan yskimistä ja huomaa, että Kaapuihmiset ja ihmiset soihdun kanssa tuijottavat minua hievahtamatta, katson järvelle jossa huomaan Justuksen lopettaneen rukoilemisen ja hän ottaa ensimmäisen kerran katsekontaktin minuun.
Samassa yksi väkijoukosta huutaa ”Hän on valittu!” Samassa kaikki alkavat huutamaan ja kaapumiehet ottavat käsistäni kiinni ja avaavat köydet ja nostavat minut ilmaan ja alkavat viemään minua pois järven luota.
Näen vielä vilauksen Justusta joka kelluu keskellä järveä.
Kaapumiesten perään alkaa kerääntyä väkijoukkoa jotka seuraavat meitä.  
Huomaa, että kaapumiehet kohti Ikaalisten kylpylään. Koitan rimpuilla, mutta he ovat liian voimakkaita. He vievät minut Kylpylän sisälle väkijoukko jää pääovelle odottamaan. Jatkan rimpuilua, mutta voimani alkavat olevan loppu.
Yksi kaapumies avaa edessäni oven ja heittää minut pimeään huoneeseen ja lyövät oven perässään kiinni.
Juoksen ovelle ja alan hakata sitä, mutta turhaan.
Nojaudun ovea vasten ja painan samalla valonkatkaisijan päälle ja huomaan olevani tyylikkäässä huoneessa, jonka ikkunat ovat laudoitetut.